Tietoyhteiskuntadiktaattori?

• 
• 

Details

Parent Category: Blogit

Created on Sunday, 06 December 2009 23:27

Last Updated on Wednesday, 09 May 2012 12:03

Written by VILLE TENHUNEN

	Digivirta tarkastelee tietoyhteiskunnan ja digitaalisen maailman asioita ja kehityskulkuja. Kuva: IStori.

Jälleen on tietoyhteiskuntakeskustelussa pyöritelty listauksia ja pohdittu sitä miksi Suomi on jäänyt jälkeen kehityksessä. Uusin avaus on tietoyhteiskuntaministerin pestin perustaminen.

Uusimman sykkeen keskustelulle on antoi EVAn raportti Nykyaikaa etsimässä - Suomen digitaalinen tulevaisuus, jonka on kirjoittanut Sirtan viestintä- ja strategiajohtaja Teppo Turkki arvovaltaisen asiantuntijatiimin myötävaikutuksella.

Raportin johtopäätöksenä esitetään havainto, jonka mukaan Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä ja jäämme systemaattisesti esimerkiksi Ruotsia ja Tanskaa jälkeen.

Ongelmaksi on koettu ohjaus, joka haluttaisiin antaa hallintoa kehittävälle valtiovarainministeriölle. Lisäksi vaaditaan esimerkiksi julkisen hallinnon tietojärjestelmien saumatonta yhteispeliä ja julkisten tietovarantojen avaamista.

Hyviä vaatimuksia kaikki tyynni.

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) menee Nykypäivälle antamassaan haastattelussa astetta pitemmälle. Hän ehdottaa ohjausongelman ratkaisemiseksi tietoyhteiskuntaministerin salkun perustamista ja sijoittamista valtiovarainministeriöön.

Tällaiselle ministerille Lindén antaisi tavallista sektoriministeriä enemmän valtaa vaatia muita ministeriöitä ryhtymään toimenpiteisiin tietoyhteiskunnan kehittämiseksi tehtäviä suunnitelmia. Samalla tietoyhteiskuntaministerille pitäisi löytyä budjetista riittävästi momentteja operoitavaksi.

Viestintäministeri puhuu "diktaattorista", joka voisi ylittää ministeriöiden, valtion ja kuntien itsehallinnon rajoja, jotta palveluita saadaan sähköistettyä.

Viestintäministeri on oikealla asialla, kuten EVAn raporttikin. Nykyisellään jokainen valtion virasto, ministeriö tai vaikkapa kunnat tekevät omat ratkaisunsa ja kilpailutuksensa, jolloin yhteiskunta usein ostaa samaa asiaa moneen kertaan. Valtion hankkeissa on erilaisia toimijoita jonoksi asti ja itse asiassa eteneminen on hidasta.

Ministeriöt ovat kuitenkin työntekijöiden määrällä mitattuna keskikokoisia organisaatioita. Siksi on ihmeellistä, että jokaisella ministeriöllä on omat sähköpostijärjestelmänsä, omat julkaisujärjestelmänsä sekä monet muut tietojärjestelmänsä.

Kun ministeri puhuu diktaattorista, sanan ympärille asetetut lainausmerkit ovat paikallaan. Vaikka tietoyhteiskunta valtion puolella kehittyäkseen vaatii ohjauksen tehostamista, olisi myös syytä muuttaa toimintatapoja.

Siksi idea "diktaattorista" ei ehkä kuitenkaan ole se tie, jolla ohjausta parannetaan.

Ei ole uutinen, jos sanoo, että Suomessa pakolla ohjaaminen ei toimi. Se ei toimi varsinkaan sellaisilla toimialoilla, joissa muutosvauhti on nopea.

Esimerkiksi kuntien autonomia on oma arvonsa, jota ilmeisesti myös tietoyhteiskunnassa olisi syytä kunnioittaa.

Tehokkaampaa johtamista ja ohjausta saa aikaiseksi osoittamalla ideoista saavutettavia hyötyjä. Tuskinpa Suomesta löytyy kuntaa, joka kieltäytyisi esimerkiksi saavutettavista taloudellisista säästöistä, jos valtio niitä selkeästi osoittaa.

EVAn raportin vaatimus julkisen sektorin yhteisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin ja jaettujen perusrekisterien käytöstä toisivat sen verran suuria hyötyjä, ettei keppiä oikeasti tarvita. Paitsi valtionhallinnon sisällä, missä suuretkaan porkkanat eivät arvovaltakiistoissa riitä.

Lindénin ehdottama tietoyhteiskuntaministerin pestin perustaminen on hallitusneuvottelukysymys. Seuraaviin vaaleihin on kuitenkin sen verran aikaa, että moni asia ehtii muuttua vielä matkalla, joten miksi hallituksen pitäisi odottaa sinne asti oikaistakseen nykyistä jähmeää olotilaa notkeammaksi?

Tarvitaan vain päätöksiä ja niitähän toimivaltainen hallitus osaa tehdä. Kuten EVAn raportista tai Lindénin ehdotuksista selviää, ongelma on tunnistettu ja lääkkeet ovat olemassa, joten miksi odottaa?

Marraskuun lopulla Euroopan parlamentissa hyväksyttiin televiestintäpaketti, jossa ensimmäistä kertaa EU-tasolla määritellään internetin käyttö perusoikeudeksi ja -vapaudeksi.

Suomessakin internetyhteys on jo tulkittu sellaiseksi perusoikeudeksi, jonka kunta on ollut velvoitettu kustantamaan vammaiselle.

Tämä on yksi periaatteelinen kulmakivi, jolle tietoyhteiskuntaa rakennetaan.

 

---

Aikaisemmat blogikirjoitukset:

{loadposition blogivilletenhunen}